keskiviikko 23. elokuuta 2017

syksyä ilmassa ja mielessä



Tervehdys taas kaikille täältä meidän tuvalta.

Tuvalla elämä soljuu hyvin ja ei niin hyvin.
Eikös se niin yleensä menekin, että kun alkaa tapahtumaan, niin sitten sitä kaikkea ropisee niskaan oikein urakalla.
Nyt kyllä tuntuu siltä, että alkais olla jo saavi täynnä ja uuttakaan ei jaksais hankkia
...niinkuin kuvaannollisesti...

Ollaan oltu miehen kanssa "naimisissa" tämän perhekoti työn kanssa hyvin tiiviisti koko kevät ja kesä...ja näyttää siltä, että näillä mennään koko syksykin.
Osittain olosuhteiden pakosta ja osittain meistä riippumattomista syistä.
Nyt vaan alkaa olla mun kovalevyllä tila täynnä.
Jotain pitäis keksiä, mutta ei oikein ihan pikaista apua tilanteeseen ole näkyvissä...
Joten jaksaa jaksaa!!

Sitten sairastui meidän toinen heppa.
Tuli laitumelta ja alkoi ihme oireilu, tätä on nyt kestänyt pari viikkoa ja tänään saatiin terveen paperit..luojalle Kiitos!!
On kuulkaas mennyt hermot ja muutama setelinippu..ei tuo hevosen sairastaminen ole mitään ilmaista hommaa!!

Itse olen törissyt näissä "aikuisen naisen" ongelmissa.
Välillä kuumottaa sieltä ja täältä, mielessä vilistää jos mitäkin ja vannekin tuntuu kiristävän.
Tähän riensi apuun kiva lääkäri..ja en nyt ihan vakuuttunut ole, että oikeat rohdot antoi..mutta annetaan tällekin jutulle vielä mahdollisuus :)
Ja tähän kohtaan olis varmaan hyvä pyytää miehelle myös jotain pientä, kun jaksaa kuunnella ja kestää mun kotkotukset ;)

Ai niin meidän Remu-koira, tämä pieni suloinen n. 60 kg Berninpaimenkoira.
Sai kolme viikkoa sitten lonkkaansa hotspotin (kivulias ihotulehdus) ja voi tätä hoidon ja hermojen menetyksen määrää!!
Alussa herra meinasi ihan kuolla käsiin, kun oli niin otettu tästä tötteröstä päässä mikä estää nuolemisen!!
Nyt ollaan sinut tötterön kanssa, mutta kun hetkeksi otat sen pois niin johan on herra lipsuttamassa :(
Helkutin koira sentään ja silti niin rakas
<3

Ja tämä mistä aattelin vielä avautua, kun nyt avautumaan lähdin..
Minä mummu ikäinen pienen lapsen äitinä.
Siis meillehän perhekotiin tuli kesän alussa pieni lapsonen ihan vaippaikäinen vielä.
Minä kun kuvittelin, että seuraava pieni on mun lapsenlapsi.
Mutta elämä on ihmeellinen ja niin vaan kävi, että hän meille kimpsuineen asettui taloksi.
Ja todellakin valtasi koko talon sekä varasti ihmisten sydämet!
Mutta minulla taitaa olla pieni identiteetti kriisi asian suhteen :)
Siis tämä äitinä oleminen..
kun mietin aina välillä, että mitähän nuo ihmiset kaupassa yms. aattelee, kun minä tämän pienen kanssa siellä työntelen rattaita??
Jotenkin oon miettinyt, että joo siinä menee mummu lapsenlapsen kanssa...
Mutta mitä tekee pikkunen
kailottaa niin että kauppa raikuu;
"mun ÄITI"
"minun ÄITI"
"ÄItiiiiiiii"
Että näin 
:)

No se identiteettikriisistä..näitä nyt tulee, ja menee ei niitä kannata ottaa kovin vakavasti.

Ja onhan mulla tämä sisustus kriisikin, siitä melkein unohdin sanoa..
Kun en osaa enää sisustaa?!
Tai siis en saa mitään aikaiseksi?!
Ja ei tule mitään inspistä?!
Mitä mitä ihmettä!!
Haluan takaisin mukavat perjantai illat kun walssasin huonekaluja paikasta toiseen!!
Haluan takaisin ihanat intohimon hetket kun joku sisustus juttu piti toteuttaa vaikka keskellä yötä!!

Olenko siis tullut vanhaksi??

Hmmmm
tätäkin täytyy vähän tuumailla kaiken tämän muun tuumailun ohessa

Jaa mitäpä vielä
ai niin sitäkin olen miettinyt, 
että 
josko vain alkaisin tänne höpöttelemään kaikenlaista
ja unohtaisin sen kuvaamisen...
kun ei oikein ole mitään kuvattavaa...
tai siis tuntuu että kaikki on kuvattu ja mitään uutta ei tuvalla ole
Mitä siitä oltais mieltä siellä ruudun toisella puolen??
Tai onkohan siellä enää elämää, kun tämä mun postailu on niin harvanlaista...

Mutta nyt siirryn ihmettelemään missä kaikki on
ihan liian huolestuttavan hiljaista ollakseen 8 lapsen, 
miehen ja kaikenmaailman eläinten koti??

Hei Hei

jaana


tiistai 1. elokuuta 2017

puutarha-ajatuksia




Vielä on kesää jäljellä..eiks niin!!
Vaikka elokuuta lähdettiinkin huitelemaan.

Meidän pihalla vallan ottavat rikkaruohot.
Mulla on viharakkaus suhde meidän isoon pihaan.
Keväällä innostun, istutan ja kitken.
Heinäkuussa tulee ahdistus, en saa rikkaruohoja pysymään aisoissa.
Tulee luovutus.
Antaa sitten olla.

Olen opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.
Pihapuuhissa se toteutuu parhaiten, koska ajattelen 
(juut tiedän hyvin ikävästi),
että pian on jo syksy ja kova uurastus on ollut jotensakin turhaa…
Myönnän sortuvani tähän ajatteluun hyvinkin usein, pihan kohdalla.
Mutta se toimii minulla myös armollisuutena itseäni kohtaan.
En pysty enkä jaksa saatikka ennätä tekemään kaikkea
sataprosenttisesti… edes puolia siitä…

Joten tärkeimmät ensin, lapset ja niiden hyvinvointi :)
Sitten tulee kaikki muu.

Mutta nauttikaa ja puuhastelkaa te kaikki puutarhaihmiset minunkin puolesta.
Osaan kyllä nauttia kauniista puutarhoista,
meille sellaista en jaksa / osaa taikoa
mutta
tiedän, että jotain muuta osaan tehdä
kyllin hyvin
:)

näillä mietteillä menen katselemaan ja kastelemaan
puutarhaani
<3

jaana

sunnuntai 30. heinäkuuta 2017

Oi Kesä











Vihdoin ja viimein on tullut kesä!!
Ja kyllä sitä lämpöä on odotettukin!

Nyt alkaa vaan lapsia huolettaan, että koulut alkaa muutaman viikon päästä.
Itse melkein odotan sitä hetkeä, kun tuvalta marssii kohti koulua reippaita reppu selkäisiä :)
On tämä meinaan ollut sellainen hurlumhei kesä ettei taas toista ihan vähää aikaan!!

Meillä oli toukokuussa yhden neidon lakkiaiset ja hän siitä sitten muuttikin omaan asuntoon lähes samantein.
Mutta talo täyttyi uudestaan hyvin nopeasti.
Ensin meille muutti alakouluikäinen neito ja hyvin pian hänen perään ihan pieni pieni muutaman vuoden ikäinen suloisuus <3
Eli tuvalla häärää 7 lainalasta sekä meidän oma neito.
Kaksi kissaa edelleen sekä kaksi koiraa.
Myös kaksi heppaa, jotka onneksi viettävät elämää Paraisten tallilla ;)

Voi taivas, en voi muuta sanoa :)
On tässä ollut kiirusta , kun tämän piiperoisen perässä juostaan!
On pitänyt taas opetella vaipat, päiväunet, säännölliset ruokarytmit jnejne...
Hän on kyllä itse helppous!!
Nukkuu hiiskumatta piiiitkät yöunet.
Syö hyvin.
Osaa leikkiä.
On lähes aina iloinen.
Tykkää olla veneessä
jnejne

Eli olemme aikas onnekkaita kun nämä kaksi saatiin meidän kotiin.
Molemmat ovat sopeutuneet hyvin ja taas eletään tuvalla sellaista pienten lasten elämää...
Johan tässä hetken aikaa olikin vallan murkkuja talo täynnä :)

Semmoista tänne kuuluu.
Elämä on mallillaan ja välillä hiukan keikallaan.
Mutta minä tykkään ja niin tuntuu tuo mieskin joka täällä asuu tykkäävän :)

Ollaan taas kuulolla :)

edelleen
 instagram päivittyy ahkerammin
jaana_amandantuvantunnelmia

mutta mielellään tännekin kirjoittelen, jos ja kun täällä näyttää kuitenkin tuota elämää olevan :)

nautinnollisia kesäpäiviä teille kaikille

jaana

sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Instagram




Tervehdys täältä vehreyden keskeltä :)

Olen todennut tässä ruuhkaisessa elämässä asioiden helpottaminen on se Juttu!
Ja kuitenkin haluan jakaa pieniä pisaroita elämästäni maailmalle..

Joten läysin Instagramin helppouden :)

Minut löytää sieltä

jaana_amandantuvantunnelmia

jos kiinnostaa kurkkia mitä mulle kuuluu :)

Tännekin voi tulla joskus jotain, mutta nyt ainakin jonkin aikaa mennään tämän
Instrgramin helppouden mukaan :)

Ihanaa kesän alkua teille kaikille
<3

Halein
Jaana

perjantai 5. toukokuuta 2017

kuulumisia




Tervehdys meidän tuvalta :)
Remontin keskellä edelleen eletään, välillä meinaa usko loppua
valmistumiseen…mutta hyvää jaksaa kuitenkin odottaa!

Lakkiaisten valmistelua, pihan rapsutusta, muutama kukkanen.
Ei todellakaan paljoa, niin on kelit vaihtelevat näinkin etelässä.

Ratsastanut olen useamman kerran viikossa, niin hyvää aivojumppaa :)
Parina päivänä jo vähän liikaakin, kun metsässä hirvet liikkuu ahkerasti, ja tuntuu etteivät pelkää hevosia yhtään…ja sen nyt voi kaikki kuvitella, että hevonen pelkää niitä…semmosia herneaivoja ovat :D

Kovasti sitä jo kunnon lämpimiä ilmoja odotellaan, vappu meni menojaan lumisateessa ja auringonpaisteessa.
En oikein jaksanut isommasti innostua koko vapusta,
sen verran mitä lapset halusi, mutta ei oikein muuten näkynyt meidän arjessa.
Tais tuo vappu aamun 10cm lumipeite hieman lannistaa :)

Blogi päivittyy sangen hitaasti, muidenkaan juttuja en ennätä käydä katselemassa. 
Mutta näillä mennään mitä on annettu.

Lämpöä päiviinne!!
jaana

maanantai 10. huhtikuuta 2017
















Vaaleanpunaista, hattaraa, hentoa vihreää…
Kaikista niistä on minun kevät tehty.

Ihan pakostakin mieli alkaa kääntymään pehmeisiin sävyihin,
unenomaisiin tunnelmiin…mielessä kesäillan hämy ja tuoksut.

Tosin pakkasta on yöllä ja aamulla huuru nousee hengityksen myötä,
mutta onhan tämä ihanaa aikaa!

Remontti yläkerrassa etenee..minun mielestä hitaasti..mutta kuulemma ihan aikataulussa.
Hätäiselle ihmiselle sopisi sellainen viikossa valmista remontti.
Johan siinä jo rakentaisi uuden talonkin..vai rakentaisko!?

Mutta jaksaa jaksaa..hyvää on kiva odottaa ja suunnitella uutta päiväpeittoa, mattoa, tapettia…
Tapetin kanssa olen hankaluuksissa, haluaisin niin monenlaista tunnelmaa..mutta taidan kyllä kallistua pehmeisiin sävyihin, jotka tuudittavat hyviin uniin :)

Aurinkoa päiviinne!!
jaana

perjantai 31. maaliskuuta 2017

kalkkimaalin testaus









Kaiken tämän remontin aiheuttaman kaaoksen keskellä tuli eilen illalla mieleen tehdä jotain kaunista itsekin...eikä vaan odotella valmista :)
Siis minä en osallistu rempan tekoon kuin olemalla päällikkönä..minun kautta menee kaikki suunnitelmat :)
No joo...mutta sinnepäin kuitenkin. Olen tosi kriittinen, millaiset kaakelit yms. sinne tulee. Mutta siellä tosin tehdään vasta perustuksia, niin joudun tässä viihdyttämään itseäni muuten ;)

Ja tämä kynttilä hässäkkä oli jo menossa mappi Ö:hön kunnes huomasin kaapissa pieniä kalkkimaali purkkeja jotka joskus olin ostanut ja sinne unohtanut.
Niistä yhdellä sitten sipaisin tämän rauta hässäkän ja vitsit siitähän tuli oikein soma :) sopii meidän olkkarin siniseen väri maailmaan tosi kivasti.

Nehän vasta helppoja maaleja olikin..ihan jo meinasin innostua, kun kuivui tuosta vaan ja pinta oli armollinen pienille sudin jäljille ja muille kauneus virheille!

Täällä vietetään perjantaita aikas mekkalassa.
Yläkerrassa pörisee ja surisee jos minkälainen kone.
Juuri äsken sain nuohoojan pois tuvasta pöllyttämästä.
Siivotakin pitäis.

Viikonloppu menee tallilla, meillä on hevostaito kouluttaja paikalla kaksi päivää.
Toivottavasti olemme taas viisaampia jatkossa ;)

Ja mikä oli herätessä...lunta maa valkoisena :)
No joo...oikeasti oli hetken kauhuissani...mutta näin se sanottiin jo 
Muumeissa, että vanhan lumen pitää sataa pois, jotta kevät voi tulla :)

lumisin terkuin
jaana