Pöydän päädyssä komeilee vanha talopoikaishylly ja soffa

Pöydän päädyssä hempeilee vanha talonpoikassoffa täynnä vuodenaikaan vaihtuvia tyyny röykkiöitä.
Antamassa lisätilaa pöydässä istujille, mutta sisältää myös painorajoituksen.. vanha ja hauras kun on :)

Tykkään paljon näistä mustapohjaisista peltipurkeista ja tarjottimista,
tässä hyllyyn on päässyt muutama niistä vanhojen Arabian kannujen ja lautasten seuraksi.

Huvittaa ja hiukan nolottaakin huomata kuvista, miten paljon kaikenlaista tavaraa kertyy hyllyille ja seinille.  Luonteelleen ei sitten kuitenkaan taida mahtaa mitään.. monesti päätän alkaa karsimaan, "kyllä minä pystyn vannon itselleni" teen oikean minimalistisyyden perikuvan kodistamme :))
hih..siinä kohtaa jo tiedän hävinneeni.. minä ja minimalistisyys (tai mikähän se sana on) parempi unohtaa koko asia, kun en taida tietää asialle edes sen oikeaa nimeä :)) elikkäs hersytellään me keille se on sydämen asia!

Soffan kanssa samalta seinältä löytyy tämä sangen omaperäinen vitriini :)
Tässä kohtaa katselimme tuvasta aikaisemmin kohti vanhaa luhtitaloa, kunnes jouduimme tilanpuutteen takia rakentamaan taloomme lisävinkkelin. Tämän ikkunan takanahan on kodinhoitohuone nykyään.
Kovasti päätä vaivasimme, laittaako ihana vanha ikkuna seinäksi vai mitä ihmettä sille teemme.. kunnes meidän taitava kirvesmies sen keksi, lasihyllyt sisälle ja ledvalot loistamaan..todella hauska vitriinihän siitä tuli, ja mikä parasta taas yksi paikka lisää minne saan viritellä kaikkea kivaa esille :))


Kiireisen viikon vielä kiireisempi viikon loppu ja tuleva viikko on alkamassa.
Meidän esikoinen kirjoitti syksyn yo-kirjoituksissa ja häntä sitten juhlitaan isolla porukalla viikonpäästä lauantaina. Joten hulinaa ja valmisteluja riittää.. mutta ihana päästä järjestelemään talvisia juhlia, ihan erilaiset kuin kevät lakkiaiset..


Voikaa hyvin!!
Jaana

Terveisiä pohjoisen pakkasista ja muutama kuva mökiltä

Tykkään niin tästä Pentikin lampusta.

Pieni tunnelma pala mökin ruokailu nurkkauksesta

Niin kauniin kuulaana näyttäytyi mökkirannan vastapäinen asutus
kirpeänä pakkaspäivänä.


Ihana oli käydä pikavisiitillä pohjoisen mökillä, siellä mieli lepää ja luonnon kauneus on ihan omaa luokkaansa.
Pakkasta oli reippaasti ja puut paksussa tykkylumessa.
Laitoimme rakkaan mökin ensikertaa vuokravälitys firmalle vuokralle.
Hiukan pelottaa ja hirvittää, että kaikki pysyy kunnossa ja sinne on kiva taas itsekin mennä...
Mutta kun täältä vaan ei ennätä tarpeeksi usein käymään ja on ihan hullua seisottaa mökkiä siellä tyhjänä, joten tätä nyt kokeillaan, mutta uhkasin kyllä miehelle, että jos paikat alkaa hajoamaan niin otan mökin takaisin omaan käyttöön :)

Väsynein terkuin Jaana

Pyöritään hiukan vielä tuvassa

Tuvan päädyssä on yksi kolmesta tuvan ikkunoista.
Katselee tummuvaan metsään.
Pikkupöydän yläpuolella rautaisessa kehikossa kaikenlaista kivaa..

Pikku lyhdyissä loistaa tuikut pimenevässä illassa

Tuvan katossa keikkuu vanha kruunu arvokkaasti valaisten
ja sammuu silloin kuin haluaa
lampun henget siellä elää omaa elämäänsä
Nyt on saanut syliinsä tonttuarmeijan lapsia hauskuttamaan

Taitaa pientä tonttua korkealla pelottaa..

Aatu poika se siellä kurkkii..mamman oma rakas :)



Huomenna lähdetään miehen ja kahden muksun kanssa hiukan pohjoisen mökille käymään, talvipäivitystä tekemään.
Pitkä ajomatka edessä, mutta rantasaunana löylyt palkitsee
uutterat autoilijat.
Ja lapset pääsee mutkamäkeä kokeilemaan pitkästä aikaa!

Kuvassa rinnekylää talvisessa asussa
Leppoisaa alkavaa viikoa kaikille, nautitaan lumesta ja talvesta!!

toivottelee Amandan Jaana

Aloitamme tuvan päätyseinältä..hiljaa kiiruhtamatta..

Tuvan hyllyn tarinoita

Hysss..kun hiljaa kuuntelet, voit kuulla vanhan kellon raksutuksen..tiktaktiktak..

Pikku possut  Pikku possut

Hanhipaistia Jouluksi

Pikku hanhi toivottaa Joulun odotusta ihanaa..

Kun oikein yrittää..yllättää myös itsensä..
Toivottavasti kuvista välittyy jotain siitä tunnelmasta, mikä on minulle ja meille tärkeää. Kodin lämpö ja toisista välittäminen. Kun työskentelee kotona, tuntuu, että täytyy olla katseelle kiinnittymis kohtia, asioita ja esineitä, joita katsomalla rauhoittuu, ilahtuu ja saa uusia voimia jaksaa olla äiti..niin me äiditkin ollaan tosi tärkeitä!

Minkä teet

tee se niin

että voit aina 

iloita tekemästäsi

Tässäpä ajatelma loppu viikolle toteutettavaksi :))

Palaillaan

Kiitos kommenteista, ne ovat Tärkeitä!

Tervetuloa uudet lukijat tekin olette Tärkeitä!

Toivotteleepi Amandan tuvan Jaana

Vaikeuksia aloittaa

Olen tässä kovin miettinyt, että miten aloittaisin tämän meidän kodin jonkin asteisen esittelyn..

Se onkin osoittautunut todella vaikeaksi haasteeksi. Eikä sitä yhtään helpota kaikki ne sadat ihanat blogit missä olen käynyt vierailulla. Kriittisyys iskee päälle.. 

Ei mulla ole mitään näytettävää..

Kaikilla on paljon kauniinpaa..

Meillä on niin värikästäkin..josko pitäis olla valkoista enemmän.

Ihmeellisiä asioita sitä kelailee mielessään ja kriittisyys vain lisääntyy..ei nyt, ehkä huomenna kun olen saanut paikat kuntoon..siis mitä eihän meidän talo ole koskaan kunnossa, nytkin on yläkerrassa alkanut remppa..

Noh nyt sitten ajattelin jostain aloittaa..ja kamera tietty teki temput, en saanut uusia kuvia siirrettyä koneelle :((  mutta löysin taas kerran muutaman kesä kuvan meiltä sisältä, joten niillä mennään..

Siis kuvassa on meidän "kirjasto" huoneesta näkymä olohuoneeseen. Huoneet on ns. pötkössä ja makkareita jää vasemmalle puolelle. Harmittavaa, että olohuoneeseenkin on ollut pakko tehdä kaks makkaria, että kaikki mahduttaan saman katon alle..

Tapetit ovat tosi vahvoja perinnetapetteja lähes kaikissa alakerran huoneissa. Pidän niistä ja muutenkin tummasta puusta. 

Jos saisin valita asuisin sellaisessa vanhassa Ranskalaisessa tai Englantilaisessa linnassa, jossa olisi tummat samettiverhot ikkunoissa ja valtavia kynttelikköjä :)) Rakastan keskiaikaa..

Toisessa kuvassa kirjastohuoneen ikkuna. Meillähän on paljon enkeleitä, miehen mielestä liikaakin, mutta kun ne on niin kauniita..

Ikkunalla olevat lamput olen kans joskus kantanut hellävaraisesti Turkista kotiin, niissä on todella kaunis lasimosaiikki kupu. 

Ikkunan takana on meidän toinen terassi, jonne paistaa aurinko kuumasti koko päivän. 

Olisi kiva, jos joku kertoisi, millaisilla kuvilla ihmiset on blogiaan aloitelleet..jotain yksittäistä, vaiko kunnon kierros koko huushollissa..??

Ehkä saan joku päivä uusiakin kuvia kodistamme, tontutkin on alkaneet hiipiä piiloistaan ja punainen väri lisääntyy..sekin on yksi rakkauteni sisustuksessa sellainen vahva voimakas punainen..jotain burgundia tms. Mutta siitä myöhemmin..

Nyt nukkumaan ja huomenna kohti uusia haasteita.

Ja on Ihana saada uusia lukijoita..toivottavasti osaan olla kiinnostuksen arvoinen..tämä on vielä sellaista hapuilua, mutta aikas Ihanaa :))

Hyviä hetkiä

Tänään oli taas paljon hyviä hetkiä, paljon kiitoksen aihetta..
Saatiin olla yhdessä monen sukupolven kesken, omat ja lainalapset yhtä suurta perhettä.
Neidon kisatkin menivät hyvin ja isäinpäivän vietto ei siitä suuremmin häiriintynyt, turhaan stressasin ja asiasta murmutin :)
Kuvassa taas yksi kesän parhaimpia hetkiä, neidot iskän kanssa kalalla pohjosen mökillä..luonto siellä on niin kaunis ja vedet puhtaita.
Nyt voiskin lähteä hyvillä mielin nukkumaan, jotta jaksaa ottaa vastaa uuden päivän ja viikon haasteet. Luvassa kivoja tapaamisia, asiallisia tapaamisia ja kiusallisia kohtaamisia..sellaista normi elämää..luulisin, muunlaisen elämän olen jo tyystin unohtanut :))
Hyvää alkavaa viikkoa kaikille tasapuolisesti!!

Isäinpäivä mietteitä

Huomenna juhlitaan isäinpäivää monissa monissa kodeissa. Isät ovat ansainneet oman päivänsä, ehdottomasti!
Siksi ihmettelenkin suuresti, että yhden meidän neidon joukkuevoimistelu kisat ovat juuri
isäinpäivänä..kestäen koko päivän. Miten on ajateltu, että näissä perheissä juhlistetaan isää ja pappaa saman pöydän ääressä kun täytyy olla toisen vanhemmista myös hallilla.. Enpä usko että moiset kisat olisi järjestetty äitienpäivänä, siitä olisi noussut suuri haloo, mutta tuntuu kurjalle isiä kohtaan.
Joten meillä on siis huomenna hiukan erilainen isäinpäivä, mihin on totuttu. Juhlitaan isiä sitten myöhemmin illalla ja syödään hyvin.
Jotenkin jos voisi antaa isälle/miehelle lahjaksi tämän hetken kuvassa. Aurinko lämmittää ikkunasta, olo on rentoutunut ja koiruudet vahtii rauhan pysymistä.. Täytyis vaan muistaa antaa isälle myös niitä omia rauhan hetkiä, omine ajatuksineen ja unelmineen..meille naisille niiden ottaminen on jotenkin luontaisempaa..luulisin..miehet ovat sellaisia suorittajia, ainakin meillä.
Tässäpä sitä haastetta meikäläiselle, miten tämän kuvan voisin paketoida lahjaksi kera hyvien ajatusten..

Kuvassa muuten meidän koiruudet, vaalea pötkylä on Aatu, Dandiedinmonthterrieri ikä 2v. Musta herra on Paavo Portugalinvesikoira ikä kunnioitettavat 8v. Aikamoisia velikultia, varsinkin Aatu-poika, joka jaksaa hauskuuttaa meitä kumiluu suussa mailana käyttäen palloa huitoen. Entisessä elämässä ollut ihan varmaan joku NHL-pelaaja :))

Hyvää isäinpäivän odotusta kaikille!!

Onko enkeleitä koskaan tarpeeksi

Tämän ihanaisen enkeli patsaan toin kesän lomamatkalta Kreetalta. Olimme kävelyllä Hanian vanhassa kaupungissa, kun näin ihanan liikkeen ja käsintehtyjä patsaita. Jo ikkunassa katseeni kiinnittyi tähän enkeli neitoon, ja tuntui kuin tämä katse olisi seurannut minua..menin jo ulos kaupastakin, mutta katse ei antanut rauhaa. 

Palasin kauppaan, jossa näiden patsaiden tekijän mies kertoi, kuinka hänen vaimo valmistaa näitä uniikkeja savipatsaita pienessä verstaassaan..hetken kuluttua tämä ihana enkeli oli pakattuna mukaani. Kannoin sitä kuin suurta aarretta ja toin sen vielä sylissäni lentokoneessa koti Suomeen.

Meillä on kotona paljon enkeleitä, minulle ne merkitsevät turvaa, lohdutusta ja ovathan ne todella kauniita.

Ja olenkin aina sanonut, että varsinkin nämä elämässään kovia kokeneet sijaislapset tarvitsevat paljon enkeleitä matkalleen, korjaamaan, eheyttämään ja suojelemaan..

Paljon enkeleitä myös teidän kaikkien kanssakulkijoiden matkalle...

...nyt kaipaan tämän pimeyden keskelle lunta, joka antaa valon meille ihmisille ja virittää oikeanlaiseen tunnelmaan..  vaikkapa sisustamaan sitä rakasta verantaa...
                                        

Istuskelin tässä meidän eteisessä ja katselin ympärilleni. 

Kuvassa eteinen on kesä tunnelmissa  ja nyt kovin mietityttää millaisen

talvi ja joulu fiiliksen saisin sinne aikaiseksi.

Viime vuonna ikkunoissa oli punaiset kapat ja ikkunoilla punaisia kynttelikköjä

sekä paljon joulukukkia.

Rakastan verannan tunnelmaa kesällä ja talvella.

Istun monesti vanhassa tuolissa, katselen lasten leikkiä pihalla

taikka muuten vaan mietiskelen menneitä ja tulevia.

Yleensä jaloissa pyörii meidän koirat Paavo ja Aatu. Välillä myös molemmat kissat.

Ehkä tämän vuoden pärjäilen näillä ihanilla valkoisilla verhoilla, voihan sitten 

muuten laittaa jouluisia juttuja ikkunanlaudoille ja penkeille pehmeitä taljoja..

Kivaa..

Joko voisi aloittaa

kysyy lapset innoissaan

pipareita leipomaan haluu koko sakki

taikinaa tehdään saavillinen

monta kertaa ennen Joulua

kun tulee oikea Joulu

pipareita ei muista enään kukaan

koska niitä on syöty mahat pullolleen monenmonta kertaa 

ennen Joulua!

Siis joko voisi aloittaa..