Täällä meillä on niin kova meno ja melske,että mun oli hetkeksi sulkeuduttava toimistoon ja ovi kiinni perässä!
Näiden kuvien katselu rauhoittaa, ja vie ajatukset ylös tunturiin ja kaukana siintäviin sinisiin vaaroihin.
Porotokka oli yhtä utelias kuin minä kameran kanssa, tosin aina kun pääsin riittävän hollille käänsivät mulle pepun :))
Suolla oli hauskoja mättäitä, olivat vain hiukan kiinni turpeessa ja heiluivat kivasti.
Lasten mielestä niillä oli hiukset päässä...siis peikkosuo :))
Ruskasta ei ollut paljoa enää jäljellä, mutta aurinko punersi rinteen niin kauniiksi :)
Käppyrät puut, suot, aavat näkymät, tunturi purojen solina, porotokan kopsuttelu, yllättäen lammenrannalta hylättynä löytyvä vanha ruuhi ja paljon paljon muuta niistä koostuu minun mielen maisema..
maisema jota katsoessa ja muistellessa rauhoittuu
niinkuin nytkin :))
olisikin kiva tietää millainen mielenmaisema teillä on...?
super kiitokset edelliseen postaukseen tulleista kommenteista
jokainen on tarkkaan luettu ja mieleen painettu!
mielenkiintoinen aihe
väsyminen
....
tuli vielä mieleen hauska juttu:
lähdettiin kärryajelulle, kuusi lasta ja me, vanhin vasta 12v, nuorin 1,7v
ja kaksi koiraa
sekä hännänhuippuna meidän elviira kisu joka kiersi lenkin meidän kanssa :)
oli siinä taas kylälle lisää puheen aihetta kerrakseen :))))
jaana
