tori.fi osa 2

Meidän olkkari koki todellisen muodonmuutoksen, kun maanantaina kotiutui mun uusimmat ostokset torista...

Nämä muhkeat soffat!!

Lauantai-iltana hyvin myöhään en meinannut uskoa silmiäni...

siinä ne on meidän lähes unelma soffat...

Ja millä hinnalla

kaikki kolme vain 350e!!

Eihän sillä  taida saada edes Ikean soffaa...

ihana lämmin punaruskea sävy

juuri oikeanlaista tunnelmaa täynnä

muhkeat ja ihan mahtavan hyvät istua

...sekä loikoilla :)

pikkuhiljaa alan olla tyytyväinen

muutama hankinta vielä torista jos onni on myötä

joku vanha ihana soffapöytä oikeanlaista sävyä

sekä tumma tv taso tämän vaalean tilalle...

Voin uskoa, ett nämä on monen kauhistus

mutta semmosta se on

Me niin tykätään voimakkaista väreistä

tummasta puusta, tummasta nahasta ym.

Ja nyt suunta alkaa olla oikeanlainen

Aikas paljon on lähtenyt kirpparille kaikkea vaaleaa, pastellia yms

aikansa kutakin

mutta ihan heti en näistä luovu, enkä täst matosta :)

mukavaa loppuviikkoa kaikille

jaana

tori.fi

On kyllä niin hyvä paikka tuo tori.fi 

Ihan mun lemppari ostospaikka nykyään :)

Ensiksi n. kuukausi sitten ostin sieltä tuon ihanan pikkaraisen vanhan soffan

hinta oli huimat 80e

Juu ja tykätään kovasti

...tosin nyt katselen sieltä hieman isompaa vanhaa soffaa, jonka väri sais olla esim. todella vanha vihreä yms.

Tälle olis jo ihan kiva paikka meillä muualla :)

Nyt sitten eilen pesulan kautta kotiutui meille tämä ihan valtavan iso, pehmeä, värikäs aito Irakilainen villamatto :)

Tämänkin kaunottaren löysin Torista hinta 200e!!!

Wau

Hieman jännitystä elämään toi se, että myyjinä oli kurdiperhe...

Oli kyllä mukava pariskunta, kaunis koti  yms.

Matto oli heille ylimääräinen tällähetkellä, joten molemmat osapuolet olivat tyytyväisiä tähän kauppaan :)

...jotenkin tästä mun rakkaudesta toriin kertoo se,

että tunninpäästä ollaan taas lähdössä katsomaan yhtä kaunista villamattoa...

olen yrittänyt tässä päästä näistä muista matoista eroon, ja keskittyä vaan näihin valtavan lämpimiin ja kauniisiin aitoihin itämaisiin villamattoihin

I Like <3

Mitäpä teille sinne kuuluu??

nyt mä lähden etsimään uutta lentäväämattoa

Aladin mulla jo on ;)

jaana

Flunssa

Ei mulla muuta

Ottaa päähän kun energia katos jonnekin ja tilalle tuli tasainen tuttavuus nessupaketin kanssa...

Ei olis nyt aikaa tähän, mutta eikait sairastelulle olis koskaan sopivaa saumaa...

Nyt vaan ottaa pattiin

tallille pitäis keritä

hommia olis vaikka muille jakaa...

Ugh olen vuodattanut

ja päälle niistänyt :)

näin täällä

jaana

Meidän viikon "vanha" RakkausPakkaus ;)

Tuntuu hullulta, että siitä on vasta viikko kun Silver tuli meille!

Viime lauantaina poika haettiin...

Nyt on kotiutunut todella hienosti.

Ruoka maistuu, tavat on asettuneet kohdilleen, poika on tyytyväinen elämäänsä :)

Ja niin on mamma, Emma ja koko perhe

<3

Emma pitää vauhtia yllä, tutuksi alkavat tulla toisillensa ja yhteinen sävel löytyä.

Valmennusta on pari kertaa viikossa samalla tallilla, muuten mennään itsekseen..

ratsuttaja menee ainakin yhden päivän viikossa, joten Emmakin saa vapaa-aikaa...

tosin tuntuu kyllä jaksavan :)

 Tässä minä olen sitten ensimmäisessä pesussa...

Letkusta en tykännyt yhtään, meni karkailuksi...

Sientäkin aluksi vierastin, meni lisää karkailuksi...

Tarvittiin kaksi viisasta naista ja heidän rautaiset hermot :)

minä ja Emma oltiin tässä tilanteessa ihan vapaamatkustajia ;)

Hyvä Niin!! 

Sen verran poika kokeili ja kokeili ja kokeili...

Kunnes rauhoittui ja alkoi nauttia, tässä ollaan siinä nautintavaiheessa jo :)

Lopuksi oli niin kivaa, että meinas alahuuli tippua kokonaan :D

On tämä aikas hauskaa kuulkaas tämä amatöörien hepan omistaminen...

On On 

uskokoon ken haluaa

minä ainakin uskon

:)

lauantai-iltaa itsekullekin

jaana

muistoja nuoruudesta

Kaikkien mutkien kautta päädyin viimein Oulun yksityiseen Kosmetologikouluun.

Muistaakseni koulu kesti jopa 2,5v voin olla kyllä väärässäkin...

Johtajana oli hyvin voimakastahtoinen Lady Rouva Appelgren.

Tässä hän makoilee meidän hoitaessa kädet, jalat ja kasvot

itse olen päässyt tuonne jalkahoitajan pallille...

Muistan, kuinka jännitti tässä tilanteessa, siinä ei paljoa ollut varaa greedon lipsahduksiin :)

Tässä sitten istutaan tärkeinä vasta  valmstuneina Diplomi Kosmetologeina.

Minä pääsin oikein frouvan viereen tuohon vasemmalle...jalat kuulkaa aseteltiin tarkkaan jotta näyttää kuvassa hyvälle...

Tosin leukaa en vielä osannut noin hienosti nostaa yläviistoon ;)

Olishan hauska tietää, kuinka moni jäi alalle...

itse tein hommia muutaman vuoden, ensin Ruuponsaaren kylpylän kosmetologina, sitten Turussa parissa isossa muotitalossa kosmetiikkaosastolla myyjänä...

siihen se sitten jäikin,

sosiaaliala/lapset  veti kummasti puoleensa :)

Mä luulen, että paljon kaipuuta kauneuteen on jäänyt minuun syvälle

se ehkä näkyy myös kodinlaittamisessa

tykkään paljon koruista, käytän niitä harvemmin,

ovat melkein enemmän sisustusjuttuja :)

Tässä meidän makkari vielä kesäisessä kuosissa

nyt jo haaveilen astetta tummemmasta 

syksyä kohti juu...

Kyllähän minä tykkään myös meikata..hillitysti joka päivä

täytyy ne silmät päähän laittaa :)

Ihonhoito on ollut aina tärkeässä asemassa,

siksipä meidän lapsilla, omilla ja lainalapsilla on kaikilla hyvässä kunnossa iho,

satsaan laadukkaisiin hoitotuotteisiin ja opastan ihonhoidossa

Kivaa pientä puuhastelua on myös neitojen kulmien siistiminen, 

meikkauksen opettaminen ymym...

Mutta siihen se sitten jää

Ja hyvä niin

Nyt vaan heppaillaan ainakun mahdollista!!

jaana

KukkUU!!

Syy hiljaisuuteen On tässä!!

Meidän uusi perheenjäsen

7-vuotias sekarotuinen Latvian Ruuna

nimeltään Silver

Tässä olen lähdössä viime lauantaina Hyvinkään kodista kohti 

Paraisten uutta tallikotia

Hieman jänskättää :)

Lauantaista lähtien meidän ihmisten elämä on ollut 

yhtä hulinaa ja huisketta

tallia, ratsastusta, varustelua, kengitystä jnejne...

Kukkaron nyörejä on saanut tiuhaan availla...

Mutta Ihana Hän On

meidän Emman oma rakas heppa <3

no joo...on munkin :)

meidän Silver

<3

näissä tunnelmissa täällä mennään

tänään kaksi tuntia ratsastustunnin seuraamista, hevosen laittoa ja siihen päälle kengitys...

Uusien asioiden opettelua riittää vielä pitkäksi aikaa...

Nyt vaan toivotaan, että arki tasoittuu hepan kannalta oikein mukavaksi

meitä auttaa täysihoito talli

ei tästä muuten tulisi yhtikäs mittään...

Antoisaa, paljon ulkoilmaa ja rapsuttelua

niistä on viimepäivät tehty :)

ja taitaa jatkua hamaan tulevaisuuteen :)

Tosin en ole ihan vielä ymmärtänyt mihin on oikein tullut sitouduttua,

ehkä on ihan hyvä niin...

heppailu terkuin

jaana

ei tullut minusta jauhopeukaloa

...vaikka äitini sellainen onkin :)

kuvassa äitini (oikealla) ystävänsä kanssa kodinhoitajakoulussa

nuoria kauniita naisia elämän taipale vielä edessäpäin...

olispa olemassa keino, millä vois tietää heidän ajatuksensa, toiveensa tulevaisuudesta...

olen yrittänyt äitiäni jututtaa aina välillä, mutta jotenkin ei halua herkistyä palaamaan kovin kauas menneisyyteen...

leivonta hommissa äiti ja tytär

tosin muutama vuosi välissä näillä kuvilla...

kuvassa äitini keskellä hämmentää suurta leipätaikina tiinua :)

Hih

tässäpä sitten minä kuvassa vasemmalla

talouskoulussa 

ai ai kun polttaa sormia tuore uunista tullut rieska :)

juu ei tullut jauhopeukaloa ei

jotenkin kuvastakin sen näkee, että ei ole mun juttu :D

toki ruokaa teen...pakkohan se on...mutta että alkaisin leipomaan...

 tuntuu, että en oikein edes ymmärrä niitä ohjeita

onkohan mun ymmärryksessä siinä kohtaa joku vaje...

nojaa

en kyllä ole, myönnetään, sitä puolta kovin hartaasti harjoitellutkaan

ei tykkää niin ei tykkää

saahan sitä paakkelssia lähikaupasta :)

kuten voi arvata, mun lempiohjelmia ei ole "koko suomi leipoo" yms...

siinä sitten vastavalmistuneet

yläkuvassa äitini neljäs vasemmalta toisessa rivissä papin frouvan takana

tässäpä minä ihanan permanenttini kanssa toinen oikealta :)

oi noita aikoja...

olishan mulla köökkiä missä taikoa kaikenlaisia herkkuja

olen ehkä enemmän keskittynyt tuohon visuaalisuuteen ;)

tässä kuva meidän keittiönpuolelta tosin jo menneessä sisustuksessa...

se tuppaa vaihtumaan mielialan mukaan

ja kyllä kyllä siellä kokataan

suurella tunteella ja isolla padalla

:)

jaloissa pyörii koira, pikku-ukko ja kissa...

näin tänä aamuna

jaana

käyn askeleita äitini

Jotenkin aikas kuvaannollisesti

Äitini kävi nuoruudessa emäntäkoulun, ja lähti siitä sitten

kaitsemaan lapsia muistaakseni jonnekin saimaanrannalle,

kesäsiirtolaan  :)

äitini tässä kuvassa oikealla lapsilauman keskellä :)

Minä nuoruudessa haahuilin ja mietin, mikä minusta tulee...

en halunnut lukioon, joten lähdin töihin hetkeksi

Oli siinä ainoalle lapselle, joka ei ollut millään tavalla tottunut pieniin lapsiin

annettu aikasmoinen luottotehtävä!

Lähdin hoitamaan kolmea muksua tästä kuvasta, 

kaverit tuli siinä bonuksena :)

Pienin oli 1,5v vaippapöksy, sisarukset villissä iässä...

Hyvin kaikki meni ja tykkäsin kovasti

Kärryttelimme paljon, kirjaston satutunnit oli hauskaa vaihtelua...

Lähdin heiltä sitten vielä toiseen perheeseen,

siellä pienin oli 8kk

Mahtaiskohan nykyäidit huolia lasten ammaksi 16v kokematonta tyttöä?!

Tämä oli varmaan sysäys nykyiseen elämään

perhekodin ja suurperheen äitinä

Ja varmasti oman äidin antama äidin malli kulkee mukanani

lämpöä, hellyyttä, rakkautta, turvaa ja välittämistä

kaikille samalla kauhalla :)

Täällä on onneksi tilaa temmeltää

matot on paksuja ja lämpimiä

ja mikä parasta pysyvät suurinpiirtein paikallaan

vaikka ottais isommankin spurtin talon päästäpäähän :D

mukavaa keskiviikkopäivää

<3

jaana

miten minusta tuli minä

Sihen vaikuttaa varmasti hyvin monta asiaa

elämän varrella koettua tapahtumaa

ennalta-arvaamatonta kohtaamista

monen ihmisen panosta...

Mutta ilman näitä ihmisiä näissä kuvissa

minä en olisi minä

Olen vanhempieni ainoa lapsi,

 rakastettu, odotettu ja toivottu...

Sain hyvin turvallisen ja lempeän lapsuuden

Ei ollut rikkautta, oli paljon rakkautta pienessä maaseutukylässä

maitotilan tyttönä...

Ja mikä parasta, sain omat vanhempani tänne meidän kodin lähelle asumaan

nyt on mun vuoro pitää huolta heistä :)

Mutta ilman Aili-mummun olemassaoloa elämässäni olen ihan varma,

että minä en olisi minä

juuri tällaisena kuin tänään olen...

Hän on ollut minun henkinen valmentajani läpi kokoelämän

Lapsuudessa hän asui meidän kodin yläkerrassa,

sinne oli turvallista kipaista kun vanhemmat oli navetalla..

Myöhemmin hän muutti vanhainkotiin,

ja kas kummaa monien vaiheiden jälkeen meidän pieni perhe

muutti sinne asumaan myös..

vanhemmat hoitamaan tätä vanhainkotia

talkkareiksi heitä silloin kutsuttiin

Ja mulla oli piha täynnä mummuja ja pappoja

rikasta sanon minä :)

Aili mummu oli  nopealiikkeinen nainen,

helmat vaan heilahti kun lähti kylään

suurinpiirtein sokeripala suupielessä

"jos ei sattuisi kyläpaikassa olemaan"

:)

Saman tahtisuutta huomaan itsessäni joka päivä

"jos ei nyt"

"niin ainakin pitäis olla heti"

:)

Ihana mummu tulee mun uniin hyvin monta kertaa,

varsinkin silloin kun on oma mieli maassa..

istutaan unessa vierekkäin

muistan aina miltä tuntui hänen pehmeä ryppyinen käsi kädessäni

....

Vahvasti tunnen, ja uskon,

että menneet sukupolvet katsovat ihan hyvällä,

kun asuttelemme tätä vanhaa taloa

Tämä ei ole mikään synnynkoti, ei perintö...

vaan tuntemattomien ihmisten rakentama

1800-luvulla,

talo jonne me myös monien käänteiden kautta muutimme

n. 11 vuotta sitten...

Meidän koti, jossa minä saan olla minä

juuri sellainen kuin minusta on näiden ihmisten,

vuosien,  kaikkien rakkaiden kautta muovautunut

Eikös se niin kuulu ollakin :)

että saa olla juuri sellainen kuin on?

En tiedä pääsettekö jyvälle yhtään näistä mun kirjoitteluista,

mutta mulle kolahti jotenkin yksi vastaus mun kysymyksiin tuolla aiemmin

"kirjoittele, niin että niitä on kiva lukea myöhemmin"

"vaikka päiväkirjamaisesti"

Nyt tuntuu hyvälle kirjoitella näin...

Hieman kuin itsellensä omaa tarinaa...

...jonka muutkin saavat nähdä...

Näkyväksi tulemista...

jaana