valoa valoa

Mun sisäinen maailma huutaa valoa ja aurinkoa!

On vaan jotenkin niin surullista kun sataa ja sataa...tuntuu, että hukutaan veteen..

Tehtiin loppukesästä heti hautajaisten jälkeen pieni irtiotto arjesta.

Kutsun sitä surulomaksi.

Kun tässä arjen keskellä on todella vaikea saada aikaa itselle, saatikka sitten, että saisi surra rauhassa silloin kun siltä tuntuu..

Niin tämä pieni lomanen tuli kyllä oikeaan kohtaan.

Oli aurinkoa, lämpöä, hyvää ruokaa ja Rauhaa :)

Ai että nautin taas kerran näistä Kreetan Hanian kaupungin ihanista kujista.

Mitkä värit ja tunnelmat.

Kuuma kyllä oli, asteet hipoivat 39° joten hieman hikistä oli, mutta ei haitannut.

Välillä huomasin, kuinka hikipisaroihin sekoittui surun kyyneleet, kun joku muisto yhtäkkiä tuli mieleen...mutta niin se taitaa mennä tämän surutyön kanssa..

Kaunis kaunis kiitos teille kun olette jakaneet kanssani tätä surua ja ottaneet siihen osaa<3

Yritän olla palaamatta siihen liian monta kertaa, mutta nyt se on niin läsnä tässä arjessa vielä ja saakin olla...

Aurinkoa teille joille se paistaa, minä yritän ammentaa sitä näistä kuvista :)

kuullaan

jaana

Paljon on kerinnyt tapahtumaan iloja ja suruja

Tervehdys teille kaikille,

ja varsinkin Teille jotka olette jaksaneet käydä tuvan ovella kurkkimassa :)

Mitään taukoa en ollut ajatellut pidellä, elämä vaan saneli ehdot mitä tehdään ja missä järjestykessä.

Paljon mukavia asioita on tapahtunut kesällä.

Meille tuli uusi perheenjäsen, vilkas kakkosluokkalainen.

Nyt on sitten kaikki Amandantuvan lapsukaiset koulutiellä, kun pieninkin aloitti ekaluokan.

Seitsemän lainalasta ja yksi oma, siinä on aikas touhua kun kaikki on yhtäaikaa tuvalla :)

Meille hankittiin kesänkorvalla oma vene, minä luulin, että minusta ei ole veneilijäksi tämän minun huimauksen johdosta ja olenkin aina ollut jarruna miehen venehaluille..

Kunnes päätin, että kokeiltava se on ja voivathan ne veneillä ilman minua.

Mutta voi veljet miten ihanaa se on ollut!!

Ei huimauksesta tietoakaan, merituulen tuivertamat hiukset vaan hulmuaa kun ollaan painettu "busulla" laineilla. 

Olen ihan myyty!!

Ja lapset tykkää kans, ihan parasta yhdessä oloa :)

Sitten se maailman surullisin asia tapahtui myös minun kohdalle.

Jouduin saattamaan oman isäni taivaan isän kotiin 15.7.

Lyhyt ja agressiivinen sairaus vei isäni.

Oli se kova paikka kun äidin kanssa olimme päivän isän sängyn vierellä loppuun asti.

Sain saatella isän rajan taakse kädestä kiinni pitäen.

Ainoana lapsena järjestin yksin hautajaiset.

Ne pidettiin vanhempien toiveesta heidän kotiseudulla Ylivieskassa.

Täältä etelästä niitä puhelimen ja netin kautta järjestin, ja mielestäni onnistuin ihan hyvin.

Pienet kauniit tunnelmalliseet ja hyvin surullisetkin hautajaiset.

Pystyin jopa pitämään isälle muistopuheen.

Nyt sitten tuetaan mummua tässä lähellä, hänellä on kova paikka pitkän avioliiton jäädä yksin asumaan, kun ikää jo on.

Mutta toivon ja rukoilen, että saamme pitää mummun lähellämme ja lasten mummuna vielä monta vuotta!!

Oli kiva huomata, että on kaivattu ja päivittäin täällä on jaksettu käydä kurkistamassa.

Oli kiva myös palata tänne :)

aurinkoisin terkuin

jaana