torstai 31. elokuuta 2017

Palaverin paikka













Taas on se päivä kun pidetään palaveria. Niitä meillä riittää, välillä pidetään kotona ja välillä käydään virastoissa. Kun kotona pidetään, niin yritän laitella pöydän nätiksi jotta kaikilla olisi jotain kivaa katseltavaa. Mielestäni se auttaa, kun välillä puhutaan vaikeistakin asioista lapsen, nuoren ja vanhempien kohdalla. 
Minä ainakin olen sellainen silmillä kaikkea kaunista etsivä. Ja sitä kaunista pitää myös olla kotonakin. Varsinkin kun joku asia alkaa hiertämään omassa mielessä taikka muuten, niin huomaan yrittäväni etsiä ihan väkisinkin jotain kaunista silmilleni.
Monesti virastot ovat niin kylmiä ja kalseita paikkoja, että siellä ei kovin kaunista ole. Mutta silloin yleensä alan  miettimään, miten pienillä asioilla voisi luoda viihtyisyyttä sinnekin missä sitä ei ole.

Tämä aamu alkoi ihan mielettömän upeasti. Lähdin jo aamusta tallille kovassa vesisateessa. Minulla oli tiedossa Silver heppani kanssa täti-tunti! Ihan parasta terapiaa keholle ja mielelle. Siinä ei paljoa ennätä muita asioita miettimään, kun valmentaja kiristää tahtia; paina pohkeilla, myötää sinne ja tänne, käännä uralle, katso sieraimia jnejne :D
Nyt on niin hyvä olo! Vaikka lähes kokoajan satoi kaatamalla ja samalla tuli myös kova hiki, niin olo oli rento ja hyvä tunnin lopuksi. Välillä on hyvä antaa kaikkensa ja ison eläimen kanssa on vaan niin upeaa olla tekemisissä!

Nyt meillä tuvalla takka hohkaa lämmintä. Hieman on kosteutta tullut tuvalle näiden sateiden ja kelien mukana. Ihanasti lämmittää ja tuo mukavaa fiilistä.

Tänään pitäisi vielä tehdä sitä ja tätä, mutta ensin vedetään tämä palaveri kotiin.

Mukavaa torstaita teille kaikille

jaana


keskiviikko 30. elokuuta 2017

syksyn sävyjä ulkona ja sisällä
















Innostuin tässä tänään neidin päiväunien aikaan roudaamaan ihan yksin tämän vanhan soffan tuvasta tänne olohuoneeseen. Kesän tämä vanha frouva on siis viettänyt tuvalla ja oli siihen hommaan ihan kiva. Mutta nyt alkoi tuntumaan, että haluan sen olohuoneeseen ihan itselleni löhöily, lukemis, käsityö jne soffaksi. Paikalla oli pieni nojatuoli, mutta sen kanssa elämä oli hippasen hankalaa, joten katsotaan miten elämä tämän kanssa alkaa sujumaan :)

Samalla kaivoin kirstuista esille tummempia tekstiilejä. Keväällä tuntuu, että kaikki täytyisi muuttaa yhdellä siveltimen huiskaisulla vaaleaksi seiniä myöten. Mutta heti ilmojen viilennyttyä sisäinen Romanof tulee esille minussa, kaikenlainen Slaavilaisuus, tummat värit, Etno vaikutteet.. jne alkavat kiinnostaa :)
Yritä tämän sisäisen henki polosen kanssa sitten elää sovussa, kun mieli ja mieliala vaihtuu sangen tiuhaan ;)

Tuvalle ei sen kummempia kuulu. Viikonlopun vietosta ja jälkipuinneista on selvitty ja nokka kohti uutta suunnattu. Tai siis normi elämää, ei sen kummempaa uutta ja ihmeellistä.

Toinen hevonen tuli terveeksi, ja toinen tytön esteponi alkoi valittaa jalkaansa taikka selkäänsä. Ei suostu nostamaan toista jalkaa ylös :(
Apua on tulossa vasta parin viikon päästä, kun hevosalan guru saapuu Suomeen ja tulee katsomaan meidän hepat läpi jälleen kerran...nehän ei tietenkään ole ilmaisia katselmuksia, joten tämäkin tietää taas rahanmenoa!

Kelit täällä on sangen erikoiset. Välillä, niinkuin nytkin mittari hipoo +20 ja aurinko paistaa. On kosteaa ja hikistä. Sitten kun tuulen suunta hiukan vaihtuu, saakin kietoutua toppatakkiin..ihme kelit :)
Syksyn tuloa ei voi estää, enkä haluakaan. Tykkään kovasti, se on minulle sellainen rauhoittumisen aika, ennen joulun alun ruuhkia.

Ai niin
Minä pyydän anteeksi kaikilta, joita mun sangen omaperäinen ja sekava,
virheitä täynnä oleva kirjoitustyyli ärsyttää.
Muutama kommentti on laatikkoon tullut.
Mulla ei vain oikein ole aikaa, eikä niin kovasti viitseliäisyyttäkään
tehdä tästä kovin hienoa ja salonkikelpoista.
Niitä blogeja kyllä löytyy ja itsekin välillä tykkään lukea ja katsella oikein taidolla tehtyjä postauksia.
Mutta eniten minua kyllä viehättää sellainen kotikutoisuus ja aitous :)

näillä mietteillä
heippa

jaana




sunnuntai 27. elokuuta 2017

Minne se vapaa viikonloppu hävisi










Ihan oikeasti olen oikein järkyttynyt tästä ajan kulusta!! Minne tämä vapaa viikonloppu hävisi.
Tuntuu, että juuri lähdimme kohti Helsinkiä ja taas istun kotona tuvan pöydän ääressä purkamassa viikonlopun ajan tapahtumia täällä kotosalla.

On kyllä ollut taas kerran niin paljon purettavaa ja pureskeltavaa, että alkaa vaikuttaa siltä, että meidän olisi vaan paras pysyä kotosalla! Miten osa lapsista saakin asiansa niin solmuun juuri silloin kun emme ole paikalla... 
Harmittaa ja sekin harmittaa, kun tuntuu, että vapaa-ajan antama pieni hyvä olo häviää samantien kun alkaa näitä asioita selvittämään..

Noh, nämä on näitä meidän työn iloja ja suruja ihan miten asiaa katsoo :)

Mutta sen verran tässä kerkisin jo hihojani polttaa, että sytyttelin illalla nämä "rauhan" kynttilät tuvan pöydälle ja nyt istuskelen niiden valossa miettimässä menneitä ja tulevia.

Uusi viikko tuo mukanaan taas paljon tapahtumia. Osa ihan mukavia, osa pakollisia.
Jokaiseen täytyy kuitenkin osallistua ja paneutua, mikä lisää ainakin minulla hetkittäin sellaista mielen levottomuutta. Mitä enemmän ikää tulee, tarvitsisin rauhallisia päiviä paljon enemmän kalenteriin kuin niitä kiireisiä, eikä varsinkaan sitä paikasta toiseen säntäilyä...sitä en meinaa kestää enää ollenkaan!!

Sen verran piipahdimme yhdessä ostarissa, ja siellä Indiskassa, että mukaani lähti nämä kivat narusta tehdyt tabletit. Minun on ollut vaikea löytää mieleistä kaitaliinaa tai edes jotain tähän isoon ja leveään ruokapöytään. Kaikki normaalit liinat näyttävät ihan liian pieniltä tässä, kun tämä on normaalia leveämpi ja tosi pitkä. Ilman liinaa olenkin pitänyt pöydän lähes koko kesän, mutta nyt syksyä kohden mennessä alkoi tuntua pöytäkin jotenkin alastomalta. Nämä vaikuttavat ainakin tällä hetkellä ihan mukavilta, ehkä hankin vielä yhden lisää taikka sitten annan olla näin??

On muuten hassua, miten mieli muuttuu. Pidin neilikoita tosi pitkään lähestulkoon hautajais kukkina, joita en olisi mitenkään voinut omaan pöytään ottaa. Nyt tykkään niistä kovasti, varsinkin kun värisävyjä on vaikka kuinka paljon ja se mistä tykkään eniten on tämä kestävyys!! Jaksavat kukkia ylväänä viikosta toiseen..ihan super :)


Mukavaa ja aurinkoista uuden viikon alkua
<3

jaana

lauantai 26. elokuuta 2017

Hääpäivä viikonloppua viettämässä Helsingissä































Meidän niin auvoisen ja välillä vähemmän auvoisen avioliiton 27-hääpäivää vietetään Helsingissä. Sopivasti sattui tulemaan perjantaille työmatka Helsinkiin ja siitä sitten jatkettiin hääpäivän viettoa hotelli Clarioniin. 

2015 valmistunut hotelli on meille aivan uusi tuttavuus, ja vähän jännitti myös sijainti Hietalahden rannalla satama- ja telakka alueella, että olisiko sieltä ihan liian pitkä matka keskustaan yms. Mutta nyt jo voin sanoa, että kovasti tykkäämme. Rauhallisella paikalla, ja kauniit lenkkeily / kävelytiet lähtevät ihan läheltä kohti kauniita rantoja yms.

Hotelli on tyylikäs, uusi ja hyvin Skandinaavinen sisustukseltaan. Paljon vaaleaa puuta, metallia, hieman rouheuttakin mukana. Ja valoisia avaria tiloja. Huone on ihan kiva, ei koolla pilattu, mutta hyvin mahdutaan. Näkymät kahdeksannen kerroksen ikkunasta telakalle, merelle ja Helsinkiin ovat upeat kaikessa kauneudessaan ja karheudessaan.

Syömässä olimme eilen illalla ja taidamme mennä tänäänkin hotellin Kitchen & Table ravintolaan. Ravintola on ruotsalaisen huippukokki Marcus Samuelssonin käsialaa. Menu yhdistää esitteen mukaan Manhattanin maut suomalaisiin raaka-aineisiin ja perinteisiin.
Söimme siellä Helsinki menun joka oli kyllä hyvä ja sopivan kokoiset annokset.

Tänään nukuimme pitkään, ja menimme juuri ennen yhtätoista vasta aamupalalle...niin luxusta!!

Sen jälkeen palasimme huoneeseen lukemaan kirjoja. Onneksi katsoin säätiedon netistä, ja se lupasi klo 15.00 sadetta Helsinkiin. Puoli kahden aikaan laitoimme lenkkivaatteet päälle ja suuntasimme pitkin rantoja kohti Eteläsatamaa ja sieltä Esplanadia pitkin takaisin.
Ihan kellon lyömällä alkoi sade. Melkein koko reissun saimme taivaltaa auringonpaisteessa. Takaisin tullessa kastuimme kunnolla :)

Nyt taas aurinko hieman paistelee ja odottelemme sängyllä löhöillen että kello tulee viisi ja menemme ylimmäiseen kerrokseen saunomaan sekä uimaan lämmitettyyn altaaseen paljaan taivaan alle. 

Näin tämäkin viikonvaihde kääntyy kohti loppuaan,
mutta vielä on hetki aikaa nauttia ja vain OLLA!!

Nauttikaa tekin :)

jaana

torstai 24. elokuuta 2017

ilta-aurinko paistoi tuvalle













Ihan oli pakko räpsiä muutama kuva kun ilta-aurinko paistoi tuvalle hetken aikaa.
Tänään on ollut sangen kolea päivä, kun pohjoistuuli on pistänyt parastaan.
Illasta alkoi hieman lämpenemään.

Tuvalle laittelin vanhan itämaisen maton, joka tuli juuri pesusta.
Kesä meni matotta, kun tuntui niin mukavalle.
Nyt kaipaan jo lämpöä ja vahvoja värejä.
Mukavasti kyllä muutti tuvan ilmettä :)

Kyllä tämä tästä taas toivottavasti lähtee sujumaan,
siis tällä sisustelu rintamallakin,
tai jos ei lähde, niin mennään entisillä.
Mitä sitä hyväksi havaittuja kokoajan muuttamaan.
Olenkin yrittänyt kovasti kierrättää tekstiilejä, tavaroita jne.
En halua ostaa mitään heräteostoksia, mennä virran mukana ja muuttaa taas kaikki jos / ja kun trendit yms. muuttuvat...ei kovin järkevää sekään!
Ja eipä tänne tuvalle kaikki uudet tuulet sovikaan, onneksi!

Mukavaa alkavaa viikonvaihdetta
ja kiva kun piipahdatte tuvalla!!

jaana

keskiviikko 23. elokuuta 2017

syksyä ilmassa ja mielessä



Tervehdys taas kaikille täältä meidän tuvalta.

Tuvalla elämä soljuu hyvin ja ei niin hyvin.
Eikös se niin yleensä menekin, että kun alkaa tapahtumaan, niin sitten sitä kaikkea ropisee niskaan oikein urakalla.
Nyt kyllä tuntuu siltä, että alkais olla jo saavi täynnä ja uuttakaan ei jaksais hankkia
...niinkuin kuvaannollisesti...

Ollaan oltu miehen kanssa "naimisissa" tämän perhekoti työn kanssa hyvin tiiviisti koko kevät ja kesä...ja näyttää siltä, että näillä mennään koko syksykin.
Osittain olosuhteiden pakosta ja osittain meistä riippumattomista syistä.
Nyt vaan alkaa olla mun kovalevyllä tila täynnä.
Jotain pitäis keksiä, mutta ei oikein ihan pikaista apua tilanteeseen ole näkyvissä...
Joten jaksaa jaksaa!!

Sitten sairastui meidän toinen heppa.
Tuli laitumelta ja alkoi ihme oireilu, tätä on nyt kestänyt pari viikkoa ja tänään saatiin terveen paperit..luojalle Kiitos!!
On kuulkaas mennyt hermot ja muutama setelinippu..ei tuo hevosen sairastaminen ole mitään ilmaista hommaa!!

Itse olen törissyt näissä "aikuisen naisen" ongelmissa.
Välillä kuumottaa sieltä ja täältä, mielessä vilistää jos mitäkin ja vannekin tuntuu kiristävän.
Tähän riensi apuun kiva lääkäri..ja en nyt ihan vakuuttunut ole, että oikeat rohdot antoi..mutta annetaan tällekin jutulle vielä mahdollisuus :)
Ja tähän kohtaan olis varmaan hyvä pyytää miehelle myös jotain pientä, kun jaksaa kuunnella ja kestää mun kotkotukset ;)

Ai niin meidän Remu-koira, tämä pieni suloinen n. 60 kg Berninpaimenkoira.
Sai kolme viikkoa sitten lonkkaansa hotspotin (kivulias ihotulehdus) ja voi tätä hoidon ja hermojen menetyksen määrää!!
Alussa herra meinasi ihan kuolla käsiin, kun oli niin otettu tästä tötteröstä päässä mikä estää nuolemisen!!
Nyt ollaan sinut tötterön kanssa, mutta kun hetkeksi otat sen pois niin johan on herra lipsuttamassa :(
Helkutin koira sentään ja silti niin rakas
<3

Ja tämä mistä aattelin vielä avautua, kun nyt avautumaan lähdin..
Minä mummu ikäinen pienen lapsen äitinä.
Siis meillehän perhekotiin tuli kesän alussa pieni lapsonen ihan vaippaikäinen vielä.
Minä kun kuvittelin, että seuraava pieni on mun lapsenlapsi.
Mutta elämä on ihmeellinen ja niin vaan kävi, että hän meille kimpsuineen asettui taloksi.
Ja todellakin valtasi koko talon sekä varasti ihmisten sydämet!
Mutta minulla taitaa olla pieni identiteetti kriisi asian suhteen :)
Siis tämä äitinä oleminen..
kun mietin aina välillä, että mitähän nuo ihmiset kaupassa yms. aattelee, kun minä tämän pienen kanssa siellä työntelen rattaita??
Jotenkin oon miettinyt, että joo siinä menee mummu lapsenlapsen kanssa...
Mutta mitä tekee pikkunen
kailottaa niin että kauppa raikuu;
"mun ÄITI"
"minun ÄITI"
"ÄItiiiiiiii"
Että näin 
:)

No se identiteettikriisistä..näitä nyt tulee, ja menee ei niitä kannata ottaa kovin vakavasti.

Ja onhan mulla tämä sisustus kriisikin, siitä melkein unohdin sanoa..
Kun en osaa enää sisustaa?!
Tai siis en saa mitään aikaiseksi?!
Ja ei tule mitään inspistä?!
Mitä mitä ihmettä!!
Haluan takaisin mukavat perjantai illat kun walssasin huonekaluja paikasta toiseen!!
Haluan takaisin ihanat intohimon hetket kun joku sisustus juttu piti toteuttaa vaikka keskellä yötä!!

Olenko siis tullut vanhaksi??

Hmmmm
tätäkin täytyy vähän tuumailla kaiken tämän muun tuumailun ohessa

Jaa mitäpä vielä
ai niin sitäkin olen miettinyt, 
että 
josko vain alkaisin tänne höpöttelemään kaikenlaista
ja unohtaisin sen kuvaamisen...
kun ei oikein ole mitään kuvattavaa...
tai siis tuntuu että kaikki on kuvattu ja mitään uutta ei tuvalla ole
Mitä siitä oltais mieltä siellä ruudun toisella puolen??
Tai onkohan siellä enää elämää, kun tämä mun postailu on niin harvanlaista...

Mutta nyt siirryn ihmettelemään missä kaikki on
ihan liian huolestuttavan hiljaista ollakseen 8 lapsen, 
miehen ja kaikenmaailman eläinten koti??

Hei Hei

jaana


tiistai 1. elokuuta 2017

puutarha-ajatuksia




Vielä on kesää jäljellä..eiks niin!!
Vaikka elokuuta lähdettiinkin huitelemaan.

Meidän pihalla vallan ottavat rikkaruohot.
Mulla on viharakkaus suhde meidän isoon pihaan.
Keväällä innostun, istutan ja kitken.
Heinäkuussa tulee ahdistus, en saa rikkaruohoja pysymään aisoissa.
Tulee luovutus.
Antaa sitten olla.

Olen opetellut armollisuutta itseäni kohtaan.
Pihapuuhissa se toteutuu parhaiten, koska ajattelen 
(juut tiedän hyvin ikävästi),
että pian on jo syksy ja kova uurastus on ollut jotensakin turhaa…
Myönnän sortuvani tähän ajatteluun hyvinkin usein, pihan kohdalla.
Mutta se toimii minulla myös armollisuutena itseäni kohtaan.
En pysty enkä jaksa saatikka ennätä tekemään kaikkea
sataprosenttisesti… edes puolia siitä…

Joten tärkeimmät ensin, lapset ja niiden hyvinvointi :)
Sitten tulee kaikki muu.

Mutta nauttikaa ja puuhastelkaa te kaikki puutarhaihmiset minunkin puolesta.
Osaan kyllä nauttia kauniista puutarhoista,
meille sellaista en jaksa / osaa taikoa
mutta
tiedän, että jotain muuta osaan tehdä
kyllin hyvin
:)

näillä mietteillä menen katselemaan ja kastelemaan
puutarhaani
<3

jaana