Minulla on niin ikävä.
Se tuntuu ihan kipuna sydämessä.
Kaipuuna koko kehossa.
Ikävä kakkos kodille Thaimaan lämpöön!
Siitä on ihan liian kauan kun siellä ollaan saatu olla!!
Miten tämä aika on vaan mennyt menojaan?!
No tiedänhän minä.
Meille on tullut vuoden sisällä kaksi uutta lasta.
Heidän asettuminen taloksi vaatii aikaa ja läsnäoloa.
Ei silloin matkusteta edes lyhyeksi aikaa kotoa pois.
Isän ja äidin paikka on tässä ja nyt.
Mutta silti kukaan ei voi vielä minulta tätä kaipuuta.
Ikävää
Surua siitä, että meidän ihana koti siellä on tyhjänä..ilman ihmisten hoivaa.
Kyllähän siellä kaikesta pidetään huolta, mutta silti pitäisi itse päästä paikalle tarkistamaan tilanne. Tuomaan lämpö myös taloon sisälle.
Ja voin kyllä sanoa senkin ääneen,
että olen todellakin loman tarpeessa.
Vuoteen ei ole mahtunut kovin monta lomapäivää.
Äitiä ja isää on tarvittu kotona.
Nyt alkaisi olla tilanne täällä sellainen, että voisi jopa irtautua..
mutta ei tässä mitään laukkuja pakkailla.
Haaveillaan vaan..
Ehkä jossain kohtaa kun syksy oikein kaatuu päälle..
ja marraskuun harmaus meinaa saada otteen ihmisestä..
Mutta nyt minä katselen kuvia.
Kuuntelen meditaatiomusiikkia.
Nautin kuulaista syyspäivistä.
Ja käyn lenkillä!
Juoksen!
Venyttelen!
Olen niin innostunut.
Ihana energia virtaa kehossa.
Tunnen, että voin hyvin!
Joten jaksan myös ikävöidä
<3
mitä sinä ikävöit?
jaana
